LOL mikä muutos

Ajattelin tehä pienen koosteen siitä, mitä kaikkea mun elämässä on muuttunut täs viime aikoina. Budapest muutti mua radikaalisti ja tässä nyt muutama esimerkki!

1. Ensimmäinen kohta tulikin mainittua jo tossa Starbucksin ylistyspostauksessa, eli mä oon alkanu juoda kahvia. Lieventäviä tekijöitä on vaikkapa juoman suhde eli 1 osa laimeeta kahvia ja n. 25 osaa maitoa, kermaa, vaahtoa, siirappia tai muita juttuja, MUT KUITENKI!

2. Nirsoilu on vähentynyt huomattavasti ja nykyisin esim. tykkään oliiveista etc etc.

(+ uudet hienot ilmaisut kuten juuri edellä mainittu etseteraetsetera)

3. Törkeä kielenkäyttö oli arkipäivää ympäristössä, jossa muut puhuu vaan jotain läppäkieltä eikä ymmärrä suomea. Harmi vaan tää tapa jää vähän päälle. E neuvoi ystävällisesti jonossa kiilaavia "Hei HUORAT tääl on jono!" Joo ne tais ymmärtää. Mut ainaki tuli jonottaa! 

4. Oon myös oppinu ottamaan vähän rennommin. Aina kun vähänkään meinasin hermostua jostain, niin E antoi mulle voimaa pysyä rauhallisena. "Ei tommosen takia nyt kannata hermoja menettää/itkee/stressata/korottaa ääntä!" Kiitos näistä sanoista!

5. Edelliseen liittyy myös se, että ei kaikkea kannata suunnitella niin tarkkaan etukäteen. Meijän suunnitelmahan on se, että ei oo mitään suunnitelmaa!  

6. Taas on pätkän verran enemmän maailmaa nähtynä, eli oon päässy nextille maailmanmatkaaja-levelille.

7. Kaksi ensimmäistä liittyy herkutteluun, joten ihan luonnollisesti siitä seuraa myös ulkoinen muutos. Nyt on sit hiukan enemmän tarttumapintaa. Alla bonuksena tuore ja havainnollistava kuva.

Kilot on mun ilot <3

Meni neljä tuntia päästä ylös.

OKKE MO!

LOL kaikki muut kahvilat

koska rakkautemme Starbucksiin on ja pysyy!

Useampaankin kertaan on jo osoitettu, ettei mitkään tusina-costacoffeet (LOL!) horjuta tätä mihinkään.

Meillä on oma kantis tossa ihan ns. huudeilla ja huipputyypit siellä. Ainut huono puoli on se, että aika monet muut tykkää siitä kans, niin usein meille ei oo ihan tarpeeks hyviä paikkoja vapaana. Mut sellast se on täällä aina välillä.

Ollaan oltu läheisissä väleissä Starbucksin kanssa jo heti vaihdon alkuajoista asti. Koska meillä ei ollu kämpillä nettiä ja Starbucksissa on ilmanen WIFI niin loput voittekin päätellä. Ilman muuta jatkettiin siellä ramppaamista myös sen jälkeen kun saatiin netti, mutta ilman läppäreitä.

Tää harrastus tuo myös jännitystä meijän elämään, koska nyt kun on käytössä jouluaiheiset pahvimukit, ni ei ikinä tiiä et mikä sieltä tuleekaan tällä kertaa. Ja ne kunnon mukit on vähän niinku Pokémonit, että kaikki kerätään!

Starbucks on todellaki tehny ihmeitä. Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että se on muuttanu mun elämää, koska nykyisin voin juoda välillä jopa kahvia. Jotkut ehkä tietääkin, mitä kahvi mulle aiheuttaa (tärinöitä, rytmihäiriöitä, yleistä sekavuutta), mut ei Starbucksin enimmäkseen-kaikkea-muuta-kuin-kahvia -juomat. Ne tekee vaan hyvää!

LOL joku Budapest suosittelee!

Nyt vaan sit venaillaan, et millonkohan se tulis Suomeen. Siis oikeesti, ei mihinkää lentokentälle... LOL! OKEMO!

LOL jotku leirit

Heipähei!

Tässä onkin mukavasti aika vierähtänyt, mutta ei kai se mitään haittaa. Nyt vuorossa settiä leiritunnelmista, joissa oltiin joulukuun ekana viikonloppuna. LOL.

Krakovasta lähettiin lauantaina bussilla ajelemaan kohti keskitysleirejä. Matka kesti ehkä jotain reilun tunnin suunnilleen. Bussi oli ihan täynnä ja kaikki muut oli kai espanjalaisia. Hauskaa oli siis!

Päästiin perille ja mietittiin, et mentäis ensin kattoo (tietyistä kielloista huolimatta) propagandafilmii, mutta eihän sitä sit päässykään kattoo. No ei sit muuta ku tutkii Auschwitz ykköstä. Hukkasin E:n jo ihan alkutohinoissa portista sisään päästyämme. Yritin ottaa valokuvaa ilman et siihen tunkis joku ääliö turisti (AIVAN mahdoton tehtävä!) ja sit E olikin jo hilpassu johonki. Mut tässä nyt jotain otoksia. (Jokainen kattoo ihan oman harkinnan mukaan sitten. Ei oo mitään kovin raakaa materiaalia, mutta jos ahdistuu helposti tämmösestä, niin ei sit kannata ehkä jatkaa.)


Auschwitz

Siellähän se portti on turistien ympäröimänä.

Portti lähempää.

Portti vielä lähempää. ARBEIT MACHT FREI!

Noihin rakennuksiin sisälle oli koottu kaikenlaista materiaalia leiriltä. Suurin osa ajasta menikin niiden tutkiskeluun. Samalla voi kätevästi yrittää lämmitellä sisällä, vaikka lämpötila tais olla aika samoissa ulkonakin. Muuten toi alue oli aika pieni ja ilman noita museojuttuja se olis ollu  tosi nopeesti katottu läpi.

Läppä amsterdamin kieli.

Maistiaisia majoitusolosuhteista.

Lasten kenkiä

Käytävän molemmin puolin aikuisten kenkiä

Leirin vapauttamisvaiheessa osa naisista muistutti huippumalleja.

Krematorio

Noihin on kuulemma joku suomalainen kiivenny sisään.

Kun olin käyny Auschwitz ykkösen läpi, oli E odotellut jo tunnin verran. HUPS. Nomutta ostettiin muutamat postikortit museon aulasta ja lähettii jatkaa matkaa kohti Auschwitz kakkosta.

Birkenau

Näiden kahden leirin välillä on muutama kilometri ja siirtymään pääsee kätevästi bussilla. Birkenaun alue on aikas paljon Auschwitzia isompi eikä siellä oo oikeestaan mitään museokamaa, vaan se leiri. Birkenausta on pistetty ilmaan aika paljon rakennuksia, kun todisteita tuhoamisleiristä on hävitetty, mutta ihan näkemisen arvoinen paikka kuitenkin.

 

Pääportti.

Eteenpäin!

Portti sisäpuolelta.

Matka jatkuu.

Näitä kuvia saattaa olla noin sata. HUPS.

Reipas leiriläinen E tallustelee.

Keittiö.

Käytiin tutkimassa asuinrakennuksia sisältä. Viihtyisiä.

"Sun kengät näkyy mun kuvassa." "Niin sunki."

Tässä vaiheessa oltiin kävelty alue suunnilleen ympäri, kun huomattiin, että portti on kiinni eikä täältä päässyt mihinkään. No mehän EI AINAKAAN lähetä takasin, joten käppäiltiin sit kiltisti autotietä pitkin pääportille. Tästä matkasta on myös viihdyttävää videokuvaa. HEHE.

Loppuun vielä pitkästä aikaa päivän asut suoraan Birkenausta.

Reipas leiriläinen I talvitakkitunnelmissa. LOL.

E havainnollistaa oikeaoppista muotibloggaaja-asentoa.

Semmonen reissu. Oli kylmä ja ankeeta, mutta muuten erittäin jees. Suosittelisin kyllä enemmän kesäleirejä.

Olis ehkä kannattanu pilkkoa tääkin postaus osiin, mutta en kyllä enää jaksa.

Ja pee äs jos tätä blogia lukee joku tyhmäpää, joka ei ymmärrä läppää, niin ehkä pitää vielä selventää, että munkaan mielestä nää ei ollu mitään hauskoja paikkoja. Kunhan kirjoitetaan tätä blogia tällä tyylillä.

Ja toinen pee äs ei olla vieläkään varmoja, et tapahtuks noilla leireillä muuta ku vaatteiden desinfiointeja ja teatteri-iloittelua ja uima-altaassa polskuttelua. Lisäinfoa aiheeseen liittyen Morasen blogissa: klik klik klik. 

Ja vielä yks pee äs en tiedä miks noi tekstit ja kuvat ja välit ja kaikki on ihan vinksallaan, mutta ihassama en jaksa fiksata. 

OKE MO!